Olen pohtinut, mikä Anno 1790:ssä niin kiinnostaa itseäni. (Sitä koskeva postaus on ollut suosittu myös tässä blogissa.) Luulen, että vastaus on siinä, että se on ajalta ennen modernia kohtuullisuutta, hygieniaa, tasa-arvoa ja muita asioita, jotka tekevät elämästä järkevää ja käytännöllistä. Mutta vähän tylsää.
Ruotsalaisilla on oikein oma käsitekin tälle: lagom. Lagom on riittävästi muttei liikaa. Ei ole lagom uskoa kummallisiin taikauskoihin kuten magnetismiin (jakso 4), syyllistää raiskattua raskaudestaan ja tehdä raiskatulle salainen sikiönlähdetys kellarissa (jakso 8), kieltää naimisiinpääsy, koska joku ei osaa katekismusta täysin ulkoa sana sanalta (jakso 5), tai pitää orpolapsia kehruuhuoneessa (jakso 7). Tähän verrattuna nykyajan ongelmat kalpenevat, ainakin länsimaissa.
Toisaalta 1700-luvun lopussa eletään valistusaikaa ja moderni tekee tuloaan. Maailma alkaa muistuttaa nykyistä paljon enemmän kuin barokki tai renesanssi, keskiajasta tai antiikista puhumattakaan. Asiat, jotka otamme nyt itsestäänselvyyksinä, ovat vielä uusia ja jännittäviä. Tee on jotain ihmeellistä, ei mitään Liptonin pussiteetä ABC-asemalla. Demokratia on etäinen ja epävarma mahdollisuus, ei puhuvia päitä televisiossa. Lentolehtiset ovat vaarallisuuteen asti tärkeä tapa vaikuttaa, ei yksi mainoslehtinen, blogipostaus tai twiitti tuhansien muiden joukossa.
On ollut hienoa vilkaista tähän toiseen maailmaan. Varsinkin kun se on turvallisesti siellä ruudun toisella puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti