Kun kävimme Seniorin kanssa Kreikassa 90-luvun alussa, rahtasimme paluumatkalla pulloja. Alkoholiako? Ei, vaan oliiviöljyä. Se ei ollut silloin normimarkettitavaraa, ainakaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Mutta asiat olisivat voineet olla huonomminkin: valkosipuli oli jo vapautettu apteekeista marketteihin, toisin kuin sata vuotta sitten, jolloin Espanjan Suomen-konsuli Angel Ganivet kirjoitti maansa lehtiin matkakirjeitä asemamaastaan 1895-1898. Ne on sittemmin koottu ja löytyvät suomeksikin nimellä Suomalaiskirjeitä.
En nähnyt valkosipulia missään enkä keksinyt keinoa tehdä selväksi, mitä halusin. Lopuksi satuin onnekseni puhumaan valkosipulin kannattajiin kuuluvan saksalaisen rouvan kanssa, ja sain tietää, että tätä kirpeää kasvia myydään apteekeissa ja että sillä on sama nimi kuin sipulilla, vain vahvistettuna laatua osoittavalla sanalla ‘valko’. Sipuli on lök ja valkosipuli on hvitlök.
Sanoin silloin palvelijattarelleni: "Karoliina, olkaa hyvä ja menkää apteekkiin ostamaan ett hvitlökshufvud, kokonainen valkosipuli."
Palvelijattareni palasi vihdoin kallisarvoisine saaliinensa.
"Viisitoista centimoa se maksoi, mutta se on sen arvoinen", hän sanoi minulle, "katsokaa miten paksu se on, ja lisäksi sillä on kolme poikasta."
"Vaikka olisi maksanut viisitoista markkaa, ne olisivat mielestäni tulleet hyvin käytetyiksi", minä vastasin.
"Tämä on kovin hyvää rintatautiin", palvelijattareni huomautti, “mutta en tietänytkään, että olitte sairas."
"En olekaan sairas enkä nauti sitä lääkkeeksi. Espanjassa valkosipulia käytetään moniin erinomaisen maukkaisiin ruokiin. Sitä syövät jotkut myös paistettuna ja se maistuu ihanalta."
Palvelijattareni jäi katsomaan minua suu auki ikään kuin säikähtäneenä.
Näissä merkeissä toivotan hyvää flunssakautta. Onneksi tämä herkullinen flunssalääke on jo vapautettu yleiseen jakeluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti