Moniko muistaa Juhani Ahon (1861-1921) olleen aikanaan Suomen kansalliskirjailija? Juhlavuosi tulee nyt tarpeeseen, kun hänen syntymästään Väärnin pappilassa Lapinlahdella on kulunut 150 vuotta.
Mitä itse muistan hänen teoksistaan? Rautatie, monia Lastuja, Papin rouva, Panu ja Juha löytyvät kotikirjastosta. Itäsuomalaisena tunnistan joustavan ja maalailevan ilmaisun, taustalla hohtaa murteen rikkaus kuin ryijy tuvan seinällä.
Silti savolaisen papin poika eli tiiviissä yhteydessä muuhun maailmaan. Matkat ulkomaille, sanomalehtityö ja kääntäminen pitivät hänet kiinni ajan virtauksissa. Vaimo Venny Soldan-Brofeldt oli Pariisissa ja Pietarissa opiskellut taiteilija.
Juhani Aho ponnisteli sitkeällä työllään itsensä Suomen ensimmäiseksi ammattikirjailijaksi. Hän oli omalta osaltaan muovaamassa myös kehittyvää suomenkieltä tuomalla siihen itäsuomalaisia ilmaisuja - tästä piti suuresti professori August Ahlqvist, tuo Aleksis Kiven vanha vainooja.
Peter von Baghin Juhani Ahosta ja hänen suvustaan kertova dokumentti Lastuja, Panu Rajalan juuri ilmestynyt kirja Naisten mies ja aatteiden, Väärnin pappilan kunnostus jne ovat kaikki kunnianosoituksia Ahon elämäntyölle. Ei kyseessä ole mikään pölyttynyt hahmo kansakunnan kaapin päällä, vaan aikaa ja ihmisiä taidolla kuvaava kirjoittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti