Pussisen akka, kunnianarvoisa naishenkilö - siinäpä suomalaisen sisun tosi ikoni. Pohjois-Pohjanmaalta Piippolasta kotoisin oleva Pentti Haanpää (1905-1955) on lyhyeen tekstiinsä piirtänyt tarkan muotokuvan yhdestä naiskohtalosta.
”Hän asuu kylän laidassa, mökinlahossa, jota voisi nimittää vaikka ihmispesäksi. - Hän on jo iäkäs ihminen, jolunnäköinen mökin akka ”
Piippola - Haanpään kirjoissa Kairanmaa - on paljolti hänen hahmojensa näyttämönä. Romaanien ohella hän kirjoitti lyhyitä kertomuksia, kuin äärimmilleen hiottuja pienoisnovelleja, joita hän kutsui jutuiksi. Pussisen akka on yksi mieleenpainuvimmista.
" Mutta hän on kuin onkin oikein muorien muori, kunnianarvoisimpia naishenkilöitä tässä maassa. - Suurimman osan verevintä nuoruudenaikaansa hän on kävellyt kantavana, jalat harallaan ja maha lupaavasti pullollaan."
Köyhän mökin ankara arki, paljon työtä ilman apua ja mukavuuksia. Pussisen ukko puolestaan uurasti metsätöissä. Eivät nekään ansiot isoja olleet.
"Ja paitsi toistakymmentä pohjatonta pussisuuta oli mökissä myöskin navetta, synkeän musta ja ummehtunut kuin luola, jossa pari kolme lehmänkantturaa märehti ja jokunen lammas määkäisi haikeasti -" Sieltä herui vähän maitoa ja voinokare lasten syödä. "Sitten hän ehti kartata ja kehrätäkin, polkea rukkia, nuorin Pussinen sylissä tissi suussa. Sitten hän parsi ja paikkasi..."
Yritti akka pitää huolta puhtaudestakin, pesi vaatteita, luuttusi mökin lattiankin. "Sillä miltäpä elämä lienee välillä maistunutkin, niin Pussisen akka ei koskaan menettänyt uskoaan, että enempi sitä on vettä kuin paskaa..."
Akka teki myös kaikki mökin ulkotyöt, ehättipä ansioon kylän taloihinkin. "Ja melkein aina hänen suunsa kävi. Hänen suomenkielensä kajahti ilmeikkäänä, ja kaiken lapsenteon ja työnryskeen keskellä hän päästeli helapäitä nauruja suomalaisen köyhyyden höysteeeksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti