Tuntuu hankalalta avata pääsiäisen sanomaa nykypäivänä. Pääsiäisenä muistetaan asioita, joista luemme lähinnä lehdistä, koskien kehitysmaita: julmasti kidutetun kuolemaa mielivaltaisen oikeusjärjestelmän käsissä, julkista häpeärangaistusta tai äidin surua lapsen kuollessa. Myös pääsiäisen edustama voitto kuolemasta tuntuu etäiseltä nykyaikana. Kuolema on, onneksi, hyvin harvinainen tapahtuma ja lääketieteen ansiosta muuttuu yhä harvinaisemmaksi. Ei ihme, jos vanhemmilla on tekemistä selittäessään lapselle, mistä pääsiäisessä on kyse ilman, että se kuulostaa ahdistavalta.
Joulu puolestaan toimii nykyaikanakin. Tarinaan kuuluu vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta loppu on onnellinen. Mariasta ei tule aviotonta äitiä, Jeesus syntyy ongelmitta, ja perhe pääsee Egyptiin turvaan Herodekselta. Lahjojakin tulee. Elokuva-ainesta, ei mikään reliikki.
Tässä näkyy olosuhteiden muutos selvästi. Ennen pääsiäisen sanoma lienee ollut merkityksellinen ja suorastaan lohdullinen lapsellekin. Riski omasta tai läheisen kuolemasta, loukkaantumisesta tai hädänalaiseksi joutumisesta on arkipäivää kaikille, jopa kaikkein rikkaimmille. Siinä ympäristössä pääsiäinen on ollut kristinuskon täyttymys ja tuonut toivoa toivottomille.
Voi olla, että jossain vaiheessa pääsiäisestä tulee taas helpommin ymmärrettävä. Kuten muun muassa Argentiinan ja Kreikan esimerkit näyttävät, on mahdollista, että hyvinvoivasta maasta tulee kärsivä maa. Kärsimyksen keskellä toivon ja ilon merkitys korostuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti