Onko seniorin sopivaa seurata tällaista elokuvaa niin intensiivisesti? Tunnustan: tämä sai alkunsa nähdessäni ensimmäisen Star Wars-elokuvan. Muistan yhä filmin alussa uppoutumisen Tatooinen karuun maisemaan outoine hahmoineen. Se oli lihaksi tai silloisessa tekniikassa selluloidiksi tullut vieras maailma. Seuranneita avaruustaisteluja seurasin henkeä pidättäen. Tällä taustalla ei ole ihme, että Iron Sky osui ja upposi tähän katsojaan.
Taas kerran vallataan maailmaa. Natsit pääsivät pakoon kuun pimeälle puolelle ja kehittivät siellä uutta hyökkäystekniikkaa.Yhdistelmänä natsit, USA:n presidentinvaalitaistelu ja avaruushärveleiden yhteenotto on uskalias. Iron Sky selviää tästä aika hyvin komedian avulla. Hahmot vedetään överiksi eikä pyritä mihinkään syväluotaukseen. Pää- ja varaführerit, arjalainen naisnatsi, hullu tiedemies, Sarah Palinia muistuttava presidentti, letkeä musta astronautti – henkilövalikoimassa riittää osuvia hahmoja. Juoni menee eteenpäin kuin päihtynyt suihkumoottorimönkijä hyperavaruudessa.
Visuaalisesti elokuva on upea, erityisesti alkujakso. Asemetallin harmaan eri sävyt, kummallisten koneiden yksityiskohdat, kuunatsien vanhanaikainen tekniikka ilmalaivoja myöten toteutetaan huolella. Kuussa sijaitseva päämaja on ylhäältä katsoen hakaristin muotoinen. Ja avaruustaistelut ovat kerta kaikkiaan huimaavia.
Puhe ei ole pelkkää englantia, bonus tulee kaksikielisyydestä. Natsit puhuvat tietysti saksaa, titteleissä ja termeissä löytyy paljon kielellistä oivallusta. Siitä voi nauttia, kun aikanaan tuli luettua pitkä saksa.Filmi vilisee viittauksia: the eagle has landed; Houston , we have big problems; Chaplinin Diktaattori; Tähtien sodan tunnusmarssia muistuttava sävel loppupuolen avaruustaistelun taustamusiikkina…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti