Yksi harrastukseni on lukea historiaa käsittelevää faktakirjallisuutta sekä klassikkoja. Jo hyvän aikaa menossa on ollut 1800-luku. Jos jotain negatiivista tästä harrastuksesta pitäisi keksiä, se on naiskohtaloista lukeminen.
1800-luku oli edelleen ollut ankeaa aikaa olla nainen. En ajattele niinkään synnytyskuolemia, koska miestenkin elämä oli usein lyhyt ja näläntäyteinen ja päättyi tuskallisesti. Enemmän ärsyttää lukea niistä lukuisista yhteiskunnallisista rajoituksista ja syrjivistä normeista, joiden alaisia naiset olivat.
Thomas Hardyn suurimmassa klassikossa Tessin tarina köyhän Tess Durbeyfieldin elämän sinetöi se, että hänet raiskataan. Koska jälkiehkäisyä tai laillista ja riittävän edullista aborttia ei ole, hän tulee raskaaksi. Sittemmin hän löytää uuden miehen mutta kerrottuaan menneisyydestään mies hylkää hänet. Pelastaakseen perheensä kuolemasta nälkään Tess rupeaa hänet raiskanneen miehen rakastajaksi.
Suomalainen kirjallisuus oli tietysti vähäeleisempää. Juhani Ahon klassikoissa Papin tytär ja Papin vaimo seurataan papin tytärtä Elliä, jonka vanhemmat painostavat rakkaudettomaan avioliittoon. Eikä ihme, Ellin kasvatus on tähdännyt johdonmukaisesti tahdon lannistamiseen.
Varsinaiseen perhehelvettiin joutui kirjailija Tolstoin vaimo. Häiden aattona mies antoi Sonjalle, silloin vielä kokemattomalle tytölle, päiväkirjansa. Siihen hän oli yksityiskohtaisesti kirjannut siihenastiset naisseikkailunsa ja sen, miltä kukin oli tuntenut. Tämä ilmeisesti aika lailla sammutti Sonjassa halun mutta herätti kalvavan mustasukkaisuuden. Tolstoi, kaikista moraalisaarnoistaan huolimatta, ei juuri huomioinut vaimoaan vaikka itse odotti kyllä tältä omistautumista.
Punaisena lankana on ajan voimakas kaksinaismoraali sekä huomattavat rajoitukset naisten ansiotyölle. Kaksinaismoraali heijastui varsinkin seksuaalisuuteen: naiselta vaadittiin neitsyyttä ja kokemattomuutta, mies sai viettää villiä elämää kunhan teki sen tietyllä tapaa. Ansiotyön rajallisuus teki riippuvaiseksi miehestä. Avioliitto oli ikään kuin naisten työpaikka, jossa nainen tarjosi ravitsemus- ja viihdytyspalveluita. Vanhojen perheenemäntäoppaiden ohjeet ovat kuin amerikkalaisista asiakaspalveluoppaista: asiakas on aina oikeassa vaikka olisi väärässäkin, koska elanto riippuu asiakkaasta.
Sekä naiset että miehet näyttävät joskus kaipailevan entisiä aikoja muistamatta, että ihmiset eivät olleet vapaita valitsemaan tai muuttamaan mieltään. Tällainen perhemalli ei välttämättä ole avain onneen vaan voi tuottaa hyvin onnettomia avioliittoja. 1800-luvun parisuhteet muistuttivat enemmän työpaikalla tapahtuvaa kotiinpäin vetämistä kuin sitä harmoniaa, jota nykyään toivomme parisuhteilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti