JP Siilin uusi elokuva Härmä oli eksoottista katsottavaa itäsuomalaiselle. Sen tekivät tehostetun vihreät lakeudet, näyttelijöiden tavoittelema murre ja paikoin jähmeät tappelurituaalit. Aiottu aikakausi on varmaankin 1860-luku, jolloin Härmässä kuohui puukkojunkkarien terrori pahimmillaan. Puukkojunkkari on terminä nykyään neutraalin kuvaileva, mutta aikanaan se oli hyvin kielteinen.
Valkokankaalla pyöri puukkowestern pohjalaisittain. Italowestern on tähän verrattuna tiiviimpi muodoltaan, väkivaltaa löytyi kummassakin.
Pohjana on perinteinen perhedraama, kiista omaisuudesta, asemasta ja tietysti naisesta. Välitalon vanhaisäntä (Esko Salminen) testamenttaa tilansa vastoin perinteitä pojista nuoremmalle Matille (Lauri Tilkanen). Vanhempi poika Esko (Mikko Leppilampi) on häjy, omaa sakkiaan johtava puukkojunkkari. Talon emäntä (Lena Meriläinen) ei hyväksy tätä järjestelyä. Ja kaiken kukkuraksi molemmat pojat ovat ihastuneet samaan naapurintyttöön Ainoon (Pamela Tola).
Voi arvata mitä tästä seuraa. Tulee tappeluita, hurjaa ajoa lakeuksien teillä, uhkailua, mutta myös riiausta. Tuloo rumihia, verta ja kyyneleitä. Draaman kaari huipentuu veljesten ratkaisevaan tappeluun kotitalon pihalla juuri ennen Eskon ja Ainon vihkimistä. Eikä kaikissa kahinoissa käytetä pelkästään puukkoa.
Kun tehdään kotimaista historiallista filmiä, niin autenttisia kuvauspaikkoja on vaikea löytää. Tässä on käytetty useita talonpoikaismuseoita. Tietysti on lisätty jotakin aikaan liittyvää rekvisiittaa kuten aitoja, kärryjä ym. mutta museoitahan ne ovat, samaten niissä kuvatut sisäotokset.
Ei elokuva voi olla menneisyyden täysi rekonstruktio, nykymaulle on tehtävä myönnytyksiä. 1860-luvun talontyttärellä olisi ollut tukka letillä, arkena päällä hame, röijy ja huivi, ei Ainon viekoittelevaa asua. Toinen myönnytys on häjyjen komeiden helapäävöitten käyttö. Onhan se upea asuste ja puukko riippuu siinä näyttävästi. Silti enemmän puukkoa pidettiin taskussa tai saappaanvarressa, helapäävyöt tulivat sittemmin.
Mutta väkivallan ja terrorin kuvaus on aitoa. Itsekin pohjalainen historian tutkija professori Heikki Ylikangas on käsitellyt aihetta kirjoissaan Puukkojunkkareitten esiinmarssi sekä Härmän häjyt ja Kauhavan herra.
Silti tämä aika on suodattunut osaksi yhteistä kansanperinnettä. Moni meistä muistaa laulaneensa hilpeässä seurassa, että ’Isontalon Antti ja Rannanjärvi ne haasteli kaharen kesken…” Häjyt ovat seikkailleet nasevissa sarjakuvissa. Ja filmin sponsorina on Kauhavan kunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti