Juniori palasi eilen joulutauon jälkeen tavanomaiseen elinpiiriinsä. Se pani miettimään odottamisen eri sävyjä. Odottaa tulijaa on toisenlaista kuin odottaa milloin koittaa lähdön hetki.
Lapsi tulee jouluksi kotiin - vielä toistaiseksi. Täällä on kaikki valmiina, kuusi koristettu, tiedossa kaivattua yhdessäoloa monen päivän ajan. Satoi luntakin juhlatunnelman täydentämiseksi.
Päivät kuluvat, on taas lähdön aika. Valmistelut, onhan kaikki mukana? (Juniorin huokaus...) Kipeä odotus, vielä yhdessä, mutta minuutit kuluvat vääjäämättä. Sitten pitkä halaus, huiskutus, ristinmerkki lähtijää siunaamaan.
Tämähän noudattaa vanhaa mallia, esim. Ilmari Kianto on jossakin kirjassaan kuvannut aivan samaa. Tulo joulunviettoon Oulun koulukaupungista kotipappilaan Suomussalmelle. Muistan tämän itsekin, koska kävin oppikoulun kaukana, vain joululoma ja kesäloma kotona. Silloin hahmotin odotuksen vain nuorena, olin se, joka saapui ja lähti. Nyt olen se, joka odottaa ja jää. Elämä opettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti