TV 2:lta alkoi perjantaina uusi fantasiasarja, Game of Thrones. Se sai minut pohtimaan paradoksia, miksi erilaiset valtaan liittyvät fantasiamaailmat ovat niin suosittuja, kun taas tosielämän valtapeli eli politiikka koetaan tylsäksi. Luulen, että vastaus on nykyaikaisen vallan tylsyydessä.
Fantasiassa (kuten myös usein historiassa) politiikka ja valtapelit ovat dramaattisia ja kohtuullisen yksinkertaisia. Usein kyse on valtakunnan suojelemisesta tai laajentamisesta, eikä talouskaan ole liian monimutkaista. Viholliset ovat yksinkertaisia, eivät mitään laajoja sosio-ekonomisia vyyhtejä. Ei tarvitse miettiä huoltosuhdetta, valuutta-alueen optimaalisuutta tai kaavoitusta, vain muutamia mainitakseni.
Nykyaikainen valta on asiantuntijavaltaa, josta kiinnostuminen helposti vaatii pitempiaikaista perehtymistä. Tästäkö johtuu, että eniten keskustelua herättävät teemat esitetään lähinnä arvokysymyksinä, jotka eivät vaadi perehtymistä, ja usein maalataan dramaattisin värein? Abortti, terrorismi, ydinvoima, äärioikeistolaisuus, kasvihuoneilmiö. Monet tärkeät asiat jäävät jalkoihin liian monimutkaisina ja hitaina ja siis tylsinä, esimerkkinä vaikkapa nuorten syrjäytyminen tai Suomen hintakilpailukyvyn vähittäinen heikentyminen.
Muuten, alun perin Suomessa oli vahva presidentti-instituutio. Yksi syy vahvuuteen oli se, että haluttiin eräänlainen kuninkaan korvike, kun ei suurvaltapoliittisista syistä saatu kuningasta. Ensimmäisiä presidentinvaaleja vuonna 1919 edelsikin todellinen valtaistuinpeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti