Tänään tulee Teemalta ensimmäinen Mikko Niskasen kahdesta Päätalo-filmatisoinnista, Elämän vonkamies. Katsoin sen vuosi pari sitten, vaikka olin melko skeptinen. Kalle Päätalohan on tylsä kirjailija, jonka elämässä jännintä oli erityisen ison puun kaatuminen - vai? Yllätyin.
Elämän vonkamies ja sen jatko-osa, Nuoruuteni savotat, ovat metsäläistrillereitä 1920- ja 1930-luvuilta. Ne tuntuvat välistä kauhutarinalta, kuin Hohdolta ilman mitään yliluonnollista. Sekoaako Kallen isä ja käy perheensä kimppuun? Vaiko itsensä? Ja saavatko erittäin köyhät Päätalot jostain ruokaa? Elettiin aikaa, jolloin silloisen sosiaalitoimen, kunnanhuollon, kanssa täytyi kinastella jokaisesta jauhopussista, ja lisäksi ne täytyi maksaa myöhemmin takaisin. Taustalla sotien välisen ajan jännitys ja suojeluskuntatoiminta.
Elämän vonkamiehestä jäivät viimeksi pari viimeistä minuuttia katsomatta. Nauhoitus oli loppunut kesken jännittävintä kohtaa. En ollut osannut varata ylimääräistä aikaa, kuten yleensä teen jännittäville ohjelmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti