Kerran kesällä

Tänä keväänä ilmestyi Joel Lehtosen (1881-1934) elämänkerran jälkimmäinen osa. Pekka Tarkan työn jälki on laadukasta kuten aina. Se avaa Lehtosen kirjailijakuvaa laajemmin nykylukijoille.

Joel Lehtonen muistetaan – jos vielä muistetaan – useimmiten vain kirjastaan Putkinotko.Se on tuttu myös elokuvana ja usein nähty kesäteattereissa. Kaikki sen tapahtumat mahtuvat yhteen kesäiseen päivään. Kirjakauppias Aapeli Muttinen on tullut emännöitsijänsä/rakastettunsa  kanssa huvilalleen Putkinotkoon Savonlinnan seudulle. Siellä  asustaa myös Käkriäisten lapsirikas perhekunta. Asetelma pohjaa todellisuuteen. Lehtosen omistamalla Inhan tilalla asui hänen velipuolensa Ales Muhonen perheineen.

Vuonna 1917 ilmestynyt Kerran kesällä aloittaa Putkinotko-sarjan, joka päättyy novellikokoelmaan Kuolleet omenapuut.  Paikka on pikkukaupunki eli Savonlinna ja sen ympäristö.1913 eletään jännittynyttä aikaa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Aapeli Muttinen on yksi pikkukaupungin silmäntekevistä. Pariisista juuri palannut ja urasta musiikin parissa haikaileva Lauri Falk lienee eniten päähenkilön kaltainen tässä tarinassa. Kummankin hahmossa on heijastuksia Lehtosesta itsestään.

Päähenkilönä voisi yhtä hyvin olla Järvi-Suomen kesä, niin ajattelin luettuani kirjan ensi kerran kesällä 2010.  Lehtonen kuvaa sitä herkästi kuin impressionistinen maalari: värien vivahteet, valon muuttuminen viileästä keväästä touko- ja kesäkuun tuoreeseen vihreyteen, heinäkuun uhkeus, elokuun jo syksyä enteilevä kylläiset sävyt. Kirjailija näkee myös Suomen kesään erottamattomasti liittyvän surumielisyyden, joka pohjaa tietoon taas vääjäämättä tulevasta talvesta.

Kerronta kulkee myös juohevana puheena, välillä reheväksi hupailuksi yltyen. Ei ihme, Rabelais oli yksi Lehtosen mielikirjailijoita. Ja pohjapääomana löytyi Säämingissä syntyneeltä  tietysti savolainen sanankäytön taito.

Lehtonen tarkkailee ihmisiä suviöinä ja –päivinä, herroja ja narreja, kaupungissa ja maalla, menestyviä ja vähemmän menestyviä. Kirja on toisaalta romaani ajallisen yhtenäisyyden perusteella, toisaalta kuin kokoelma novelleja, joissa päähenkilöt vaihtelevat. Kullakin on tavoitteensa, mutta harva onnistuu, useimmat pettyvät yrityksissään, Lauri Falk muiden muassa.

Parhaiten onnistuu lopuksi ontuva  maisteri Bongman, karikatyyri kalevalaista perinnettä jahtaavasta intoilijasta. Hän järjestää kaupungin satamaan kokoontuneelle väkijoukolle sellaisen jymy-yllätyksen, että ’sitten veivät poliisit putkaan maisteria, loppu yleisöä kulki loitolta perästä, kaupungin luterilaisen kirkon kellojen alkaessa soida.’
- - -
Kaiken kaikkiaan suositeltava kesäkirja joko kirjastosta tai kaupasta. Löytyy pokkarina SKS:n sarjasta Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Joel Lehtonen on uudelleenlöytämisensä ansainnut.