Kreikan muisto, 2

Juuri pidetyt vaalit Kreikassa eivät tuoneet selvyyttä, epävarmuus vain kasvoi. Maata pitkään hallinneet valtapuolueet, sosialistinen PASOK ja konservatiivinen Uusi demokratia kokivat murskatappion. Toimivan hallituksen muodostaminen on tuskan takana ja talouskriisi painaa päälle. Muu Eurooppa odottaa jännittyneenä mitä seuraavaksi tapahtuu. Tilanne ei voisi poiketa enemmän vuodesta 1974. Sotilasdiktatuuri kukistui, Kreikasta tuli taas vapaa ja se toivotettiin ilolla takaisin demokraattisten maiden joukkoon. Alkoi uusi, toivorikas aika.

Keväällä 1975 kävin siellä Juniorin isän kanssa siellä ensi kerran. Kohde oli Rodos, suosittu lomakohde. Ja kokemus oli huumaava. Biletys ei kiinnostanut eikä rantaelämäkään, sitä paitsi oli vasta huhtikuu. Kai se oli paljolti vanhanaikaista kulttuuriturismia: muurien ympäröimän vanhankaupungin nähtävyydet, museot, käynti paikallisbussilla lähellä sijaitsevassa Lindoksen pikkukaupungissa katsomassa sen linnavuorta temppeleineen.

Kreikka oli edullinen matkailumaa. Söimme pikkupaikoissa halvalla paikallista ruokaa ja pidimme siitä suuresti. Paljon vihanneksia – uusina tuttavuuksina munakoiso ja kesäkurpitsa -  kalaa, hyvää oliiviöljyä, voimaliasta fetaa, rapeakuorista leipää, Välimeren alueen tahnamaisia salaatteja. Eikä retsina ollut pahaa. Vielä silloin tilattiin turkkilaista kahvia. Sitten kansallistunne iski, siitä tuli Greek Cafe. Istuminen katukahvilassa ja ohikulkevien katselu kahvia siemaillen kuului päivään. Palvelu oli yleensä hyvää, sillä turistit toivat saarelle rahaa. Kielen suhteen ei ollut vaikeuksia, englanti oli selvästi lingua franca, yleisin käyttökieli. Kaduilla tuntui olo turvalliselta myös illalla.

Kolme asiaa jäi erityisesti mieleen. Keskivertosuomalaiseen verrattuna ihmiset näyttivät olevan sosiaalisempia ja fyysisesti paremmin  sinut ruumiinsa kanssa. Sen näki katseista ja eleistä, itsevarmasta liikkumisesta. Kreikassa on eletty kaupungeissa ja kylissä hyvin kauan, on pitänyt sopeutua toisiin, mutta osata myös  nostaa itsensä esille. Ilmasto vaikuttaa pukeutumiseen, pakkanen peittää ruumiin, aurinko paljastaa.

Suomessa oli vielä kohmeinen kevät, siellä lämpö ja vehreys. Erityisen vaikutuksen teki valo, sen erilaisuus pohjoiseen verrattuna. Välimerellisessä valossa värit käyttäytyivät eri tavalla, sininen nousi esille, valkea samoin eikä musta ollut lattea ja kuollut sävy vaan elävä väri muiden värien joukossa. Tämä oli minulle aivan hämmästyttävä havainto.

Musiikki oli kolmas tärkeä tuttavuus. Juntan kukistuminen oli lähimuistissa, kaikkialla kaikui Mikis Theodorakiksen musiikki. Se oli ollut kiellettyä diktatuurin aikana. Kommunisti Theodorakis oli vastustanut diktatuuria voimakkaasti, kunnes hänet vangittiin. Myöhemmin hän pääsi vapaaksi ja ulkomaille maanpakoon. Juntan kukistumisen jälkeen hän palasi kotimaahansa, mutta profiloitui ilmeisesti enemmän puoluepolitiikassa kuin säveltäjänä. Vahinko.

Yhtenä iltana osuimme ainoina ulkomaalaisina klubiin, jossa esiintyi Takis Vouis yhtyeineen. Ohjelmassa oli paljon Theodorakista, meno oli kiihkeää, tuntui enemmän poliittiselta tapahtumalta kuin klubi-illalta. Everstien aika oli yhä lähellä. Lähtiessä ostimme hänen levynsä, joka oli selvästi live-äänitys. Kulunut paperisuojus kertoo vieläkin tiiviistä käytöstä.

Teodorakiksen ja kumppanien konsertista välittyy juntan kaatumisen ajan jälkeinen suunnaton riemu, varsinkin yleisö on todella riemuissaan, muusikkoja vaivaa tietty kommunistinen pönötys.

Viemisinä kotiin lähti ennen muuta levyjä, mm. kansanmusiikkia. Niitä kuunneltiin usein. Osaksi se oli kaipausta välimerelliseen valoon ja lämpöön, osaksi totuttelua aivan uudenlaiseen sävelmaailmaan. Ja kun Juniori aikanaan liittyi seuraamme, niin hänkin altistui tälle musiikille jo aivan pienenä.

Muut osat: Kreikan muisto, 1