Oletko menossa Lappiin? Ota matkaevääksi tarinakokoelma Tunturien yöpuolta. Pokkari mahtuu hyvin laukkuun läppärin viereen. Perinne ja nykyhetki vierekkäin.
Teos on täysiverinen kokoelma pohjoista kauhua – vuodelta 1934. Kuka olisi uskonut, että kirjoittaja oli opettaja, tutkija-kirjailija Samuli Paulaharju (1875-1944). Hän kiersi kansatieteilijänä ympäri Suomen, kävipä Aunuksessa ja Inkerinmaalla tallettaen perinnettä eloisasti kirjoittaen ja piirtäen moniin teokseen.
Tunturien yöpuolta on vankka panos Lappi-kirjallisuuteen. Paulaharju on muovannut kertomukset – novelleina niitä ei voi pitää - lappilaisen tarinaperinteen pohjalta.
Yliluonnolliset voimat ovat mukana jokaisessa. Muutama esimerkki riittää:
Klassista kauhuaineistoa, mutta eri tavalla: vampyyrimäinen vainaja järsii petäjänkylkeä, kunnes aamukoitto ajaa hänet hautaan, tässä tapauksessa kansiahkioon. (Paksujalka noita-vainajan ajomiehenä)
Metsämies lupaa sielunsa pirulle saaliin toivossa. Kuolinhetkellä ei tule pappi vaan musta herra tulee, hieman onnahtelee vasenta jalkaansa. (Jorpa-Ollin kuolema)
Vanha pappi ei pääse kuoltuaan haudan lepoon, kiertelee kummituisena kyläläisiään kammottaen. Vasta raskaan synnin tunnustaminen aukaisee tien kirkkomaan rauhaan. (Kieruan vanha pappi)
Pohjoisessa on myös Ruijan meri, kalaisia, mutta kolo (=kolkko, ruma) aapa myrskyllä.
Hukkunut kalastaja haluaa lepoon, vain vantus (=kinnas) vaikertaa hänen puolestaan. Toinen kalastaja kuulee sen ja hautaa sen vesirajan yläpuolelle rantakivien alle. (Vantus meren rannalla)
Ei kannata hätkähtää outoja pohjoisia ilmaisuja, kirjassa on takana sanasto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi loppuunmyydyn teoksen uudestaan vuonna 2000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti