Päntän äijän jälkeläisiä

Viivytellyt talvi tekee vihdoin tuloaan. Ovat koittaneet Päntän äijän mieliajat. Pentti Haanpään juttu Päntän äijän vajoaminen kertoo mökin ukosta, jolle ohut jää oli vastustamaton houkutus.

Sillä Päntän äijä putosi järven jäihin joka jumalan syksy ja väliin keväälläkin. Kolme kertaa hän oli pudonnut niin surkeasti, ettäoli ollut aivan taidottomassa tilassa, kun naapurit vetivät hänet kuiville. -- Eikä Päntän äijälle ollut apua, ei hän mitään oppinut kokemuksistaan. Jää vietteli hänet aina uudelleen, vastustamattomasti. Lieneekö jo päässyt uskomaan, ettei vesi häntä hukuta?

Taas syksynkähmässä lähti ukko emäntänsä vastustuksesta huolimatta yksiöiselle jäälle reellä liukuen.

Reen kepeä kulku jollakin tavalla lumosi hänen mielensä. Päässä vilahti ajatus, että mikään tässä elämässä ei ollut niin sileätä kuin syksyinen jää...

Mutta ohut jää muuttui huomaamatta sulaksi vedeksi ja reki rupesi vajoamaan kohti pohjaa. Ukko päästi partasuustaan suuren huudon. Sen kuuli naapurina asuva seppä Toropainen.

Siinä se nyt on! Enkö minä jo sanonut, että alkavat olla Päntän äijän putoamisajat...

Seppä kiirehti apuun poikineen, ja yhdessä he saivat kiskottua ukon rekineen vedestä. Tuvan lämpö ja pontikkahörppy saivat Päntän äijän taas tokenemaan elävien kirjoihin. Seppä ei sanojaan säästellyt:

Se oli nyt neljäs kerta, kun sinä hukuit peräti, puhumattakaan pienemmistä porskahduksista. Muista, että jos vielä pudotat itsesi, niin minä en vedä, vaan painan syvemmäksi... - Jospa se nyt riittäisi, myönteli Päntän äijä. - Ainakin täksi syksyksi...

Sanomalahtien pikku-uutiset tähän aikaan vuodesta kertovat, että Päntän äijän jälkeläisiä löytyy runsaasti muualtakin kuin Haanpään kuvaamasta Kairanmaasta.