Mikä on äidin paikka, vm. 1891

Äitiyssota syttyy tasaisin väliajoin. Sitä käydään äidin paikasta ja lapselle kuuluvasta huomiosta. Tasa-arvoisena aikanamme isätkin on alettu taistoon sotkea mukaan, mutta ensisijainen huomio on äideissä. Mutta on sitä osattu ennenkin. Näin kirjoitti K.A.Tavaststjerna 1891 kirjassaan Kovina aikoina, joka sijoittuu 1860-luvulle:

Eikä [lapsia] ollut pienuudesta pitäen totutettu siihen, että äidin koko elämä täytyy olla lapsille pyhitetty. Heille opetettiin jo aikaisin, että äidillä on suurempiakin velvollisuuksia kuin taputella heidän pieniä pyöreitä pohkeitaan aamusta iltaan taikka unohtaa koti ja mies kutitellakseen heitä leuan alta, kun heidän ylhäisyytensä suvaitsevat olla pahalla tuulella ja huutaa.

Edellisestä huomaa, että joitain muutoksia on tapahtunut: miehen passaaminen ei useimmissa tapauksissa ole enää keski- tai yläluokkaisen naisen tärkeimpiä tehtäviä, kuten se tuohon aikaan oli. Lisäksi kodinhoito on helpottunut kodinelektroniikan ja vähittäiskaupan tarjonnan laajenemisen myötä, joten sekään ei enää vaadi lähes ympärivuorokautista työtä.

Mutta mitähän Tavaststjerna olisi sanonut nykyajan alati vaihtuvista suosituksista sen suhteen, mitä raskaana olevan tai imettävän kuuluisi tehdä tai olla tekemättä?

Lasten kasvatuksesta ei ollut vielä tehty raskasta ja ikävää
englantilaista tiedettä eikä terveydenhoidosta kotityranniaa.