Perinteitä noudattaen

Kreikka on länsimaisen näytelmäkirjallisuuden synnyinmaa. Lähes kaikki säilyneet draamat ovat tragedioita. Vain Aristofanes tulee mieleen komedioiden kirjoittajana. Noudattaako George Papandreou nyt murhenäytelmien perinteitä uhmaansa sortuvana sankarina? Tai koko yhteiskunta taloudellisen holtittomuuden vuoksi?