10. marraskuuta 2011

Kallorumpu on Finlandia-ehdokkuutensa ansainnut

Muusana Mannerheim –näin voi todeta Eeva-Kaarina Arosen uudesta teoksesta Kallorumpu. (Samaa voisi sanoa myös Jörn Donnerin Muistiinpanoja Mannerheimista, jossa Donner tarkasteli marsalkkaa myös oman ja sukunsa historian linssin läpi. Kirja liittyi Donnerin televisioituun Mannerheim-dokumenttiin.)

Kallorumpu on Finlandia-ehdokkuutensa ansainnut. Sama intensiivinen kertojan ote kuin 2005 ilmestyneessä kirjassa Maria Renforsin totuus, joka sijoittuu 1800-luvun lopun Kajaaniin, Kainuuseen ja Vienan Karjalaan. Sama menneisyyden uskottava loihtiminen esille. Lukija kulkee milloin Mannerheimin kodissa Kalliolinnantiellä vuonna 1935, milloin nykyhetkessä oppaanaan salaperäinen kertoja, jonka henkilöllisyys hiljalleen paljastuu. Draaman kaari kantaa alusta loppuun. Ihminen Mannerheim nousee etualalle, mutta säilyttää samalla patsaan arvoituksellisuuden.

Ei kommentteja: