Oliko elämää ennen legginsejä? Miten sääret
verhottiin vaikkapa 1940- ja 50-luvulta alkaen? Silloin hyöty meni muodin
edelle. Talvikausi vaati kovia keinoja. Täyspitkät villahousut neulottiin
harmaasta villalangasta. Nämä pässinpökkimät pitivät taatusti pakkasen loitolla
ja miehet myös.
Apua saatiin myös pitkistä villasukista. Tyttölasten
vaatekappale oli liivi, jonka helmaan kiinnitettiin reiällisestä kuminauhasta
tehdyt sukkanauhat. Sukissa oli vastaavissa kohdissa nappi. Villasukat olivat
kyllä lämpimät mutta kutittivat. Eivät ne enää olleet harmaata villalankaa,
mutta kudos oli silti varsin paksua. Sekä sukat että alushousunlahkeet
ulottuivat puolireiteen, mutta yleensä sukan ja housun väli jäi osaksi
paljaaksi, ja sitä kohtaa paleli.
Teini-ikää lähestyttäessä 50-luvun lopulla oli
jo helpompaa. Löytyi ohuita nailoneita ja hieman paksumpia kreppisukkia, kaikki
tietysti ruskean eri sävyissä. Enää ei pidetty paitaliiviä, nyt oli vain
vyötäröön ulottuva liivi sukkanauhanpitimineen. Sukissa oli saumat takana.
Jatkuvaa huolta aiheutti vilkuilu taaksepäin. Olivatko saumat varmasti
suorassa?
Seuraava askel olivat saumattomat kreppisukat.
Uudistukseen suhtauduttiin epäillen: entä jos ne tekivät sääret paksumman
näköisiksi? Toisaalta saumojen suoruuden tarkkailu kyllästytti. Naiset
käyttivät sukkia paljon enemmän kuin nykyään, sukat kuuluivat huoliteltuun
asuun kesälläkin.
60-luvun suuria tapahtumia olivat sukkahousut
ja ehkäisypillerit. Ehkä ne suorastaan täydensivät toisiaan, sukkahousuja kun
oli hankalampi kuoria päältään kuin sukkia. Ja nyt lopulta päästiin
talvisaikaan eroon siitä ikuisesti kylmästä kohdassa reidessä. Lisäksi levisi
Englannista Mary Quantin lanseeraama minimuoti. Se toi mukanaan sukkahousuihin
ja sukkiin muitakin värejä kuin ruskean. Silloin siirryttiin
tarkoituksenmukaisuudesta muodikkuuteen ja trendeihin.
Sittemmin tulivat nykymuotoiset legginsit.
Paitsi että niitä ei kutsuttu legginseiksi vaan pitkiksi kalsareiksi eli
pitkiksiksi, ja ne olivat nolointa, mitä oli olemassa. Niissä oli
alusvaatteiden yksityisyyttä mutta ilman alusvaatteisiin liittyvää eroottisuutta.
Lisäksi 80- ja 90-luvulla nuorisolle oli kunnia-asia selvitä mahdollisimman
kevyillä vaatteilla, ilman hattua tietysti.
Revityt farkut olivat hieno juttu, mutta reikien välistä vilkkuvat
pitkikset olisivat tietysti tuhonneet vaikutelman täysin.
Sitten pikkuhiljaa legginsit tulivat muotiin.
Ne olivat tietysti eri materiaalia kuin pitkikset, eivät enää haalistuvaa
puuvillakangasta. Mutta jos on ollut teini pitkisaikakautena, on mieleen jo
ehtinyt iskostua pysyvä nolous pitkiksien käytöstä, eikä legginsejä voi
ajatellakaan. Ja hyvä niin.
3 kommenttia:
Yksi perin hauska juttu, jonka huomasin joskus vanhoja valokuvia katsellessa, on nuo shortsit ja sukkanauhoilla kiinni olevat pitkät sukat pojilla. Jossain kuvissa noita näkyi vielä reilusti yli 10 vuotiailla pojilla.
Eli aika pientä se, että itsekin jouduin lähelle kouluikää käyttämään sukkahousuja.
Me Naiset-lehdessäkin oli juttu noista miesten meggingseistä. Voisivat olla hyvä shortsikauden pidentäjä, ja ennenkaikkea lisälämmike iltoihin, kun päivällä tarkenee ilmankin.
Megginsit... kiitos tästä mielikuvasta. Huoh.
Oikein kelvollisesti tehty postaus, kiitos!
Lähetä kommentti