16. heinäkuuta 2012

Etnistä ruokaa: Vanhanajan raparperikiisseli

”Äidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla koti oli kultainen…” A contradiction in terms, miten sammakko nyt mulloksella viihtyisi. Mutta raparperi viihtyy ja sitä kannattaa käyttää kesän alkupuoliskolla.

En ole koskaan nähnyt missään tätä perittyä kiisseliversiota. Tehdään tavalliseen tapaan tavallisista aineista: raparperinpaloja, vettä, sokeria, suurustus perunajauhoilla. Se pieni ero tulee tässä: sekaan heitetään vajaa kourallinen riisiä. Kiisseli valmistuu äkkiä, eivät riisit tässä ajassa kypsy. Pointti onkin niiden antama suutuntuma luistavassa lusikkaruuassa.

Hienouden huippu saavutetaan, jos on lisätä aluksi kiisseliin pari ruokalusikallista vanhanaikaista raparperihilloa.  Sitä tehdään keittämällä raparperinpaloja ja hienosokeria kattilassa kauan, kauan, kunnes hillo on punertavanruskeaa ja melko kiinteää. Siinä tiivistyy raparperin sisin makeankirpeä olemus. Epäilemättä ravinto-opillisesti paheksuttavaa, suorastaan synnillistä, mutta niin maukasta.

Ei kommentteja: