Ӏidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla koti oli
kultainen…” A contradiction in terms, miten sammakko nyt mulloksella viihtyisi.
Mutta raparperi viihtyy ja sitä kannattaa käyttää kesän alkupuoliskolla.
En ole koskaan nähnyt missään tätä perittyä kiisseliversiota.
Tehdään tavalliseen tapaan tavallisista aineista: raparperinpaloja, vettä,
sokeria, suurustus perunajauhoilla. Se pieni ero tulee tässä: sekaan heitetään
vajaa kourallinen riisiä. Kiisseli valmistuu äkkiä, eivät riisit tässä ajassa
kypsy. Pointti onkin niiden antama suutuntuma luistavassa lusikkaruuassa.
Hienouden huippu saavutetaan, jos on lisätä aluksi
kiisseliin pari ruokalusikallista vanhanaikaista raparperihilloa. Sitä tehdään keittämällä raparperinpaloja ja
hienosokeria kattilassa kauan, kauan, kunnes hillo on punertavanruskeaa ja
melko kiinteää. Siinä tiivistyy raparperin sisin makeankirpeä olemus.
Epäilemättä ravinto-opillisesti paheksuttavaa, suorastaan synnillistä, mutta
niin maukasta.
1 kommentti:
Meillä on tehty tuota myös, mutta siten, että riisit kyllä keittyvät. Valitettavasti en muista tarkkaa reseptiä🤔😔
Lähetä kommentti