Ihmiset suviyössä

Lisää  kesäklassikkoja: kaivoin esille F.E. Sillanpään (1888-1964) teoksen Ihmiset suviyössä vuodelta 1934. Tosin vanhempi yleisö muistaa  Suomen ainoan Nobelilla palkitun kirjailijan  sittemmin radion joulupakinoiden Taatana. Mutta sekä kirjassa että pakinoissa kuvastuu Hämeenkyrön vakaa talonpoikaismaisema, Sillanpään synnyinseutu.

F.E. kertoo mitä yhden sydänkesän yön kuluessa tapahtuu järven rantamilla. Aika on 1930-luku. Lähes  jokaisen henkilön kohdalla hahmottuu parisuhde – entinen, olemassa oleva  tai alkava. Ikäjakauma yltää nuorista vanhoihin, jo elämää taaksepäin katsoviin.

 Mukana ovat ihmisen elämän perusvaiheet. Yön kuluessa torpan kaunis vaimo synnyttää neljännen lapsensa. Hänen aikaansaamaton miehensä haaskaa koko yön yrittäessään  saada lääkärin paikalle. Vankassa talossa kesää viettävä sukulaistyttö löytää oman nuorukaisensa. Toisaalla mökin akka, hulttiomaisen tukkilaisen vaimo maksaa mielihyvin velkaa luonnossa ökytalon isännälle.

 Kuolema on myös läsnä. Vankan talon iäkäs mummo  ehtii valvoessaan muistella vaiheitaan ja pohtia jälkeläistensä elämää, kunnes aamun koittaessa nukkuu rauhallisesti ikuiseen uneen. Rauhallinen ei ole mökin hulttiomiehen kuolema uittotyömaalla. Juovuksissa hän haastaa riitaa nuorempansa kanssa. Nokiaksi kutsuttu mies on ryypyksissään ja tappaa haastajansa yhdellä puukoniskulla. Poliisi saapuu paikalle, nuoren miehen matka kohti vankilaa alkaa.

 Kaksi hahmoa vilahtaa tarinassa tapahtumia seuraamassa, ei niihin osallistumassa. Vanha Manu vahtii tervahautaa,  levoton taiteilija soutelee järvellä luontoa ja ihmisiä katsellen. Hänellä on perhekin, mutta mies ei erityisesti viihdy kotonaan.

 Novellimaisista välähdyksistä punottu juoni  kuljettaa läpi kesäisen yön. Hyvällä syyllä voi todeta, että luonto ja hämäläinen viljelysmaisema ovat myös päähenkilöitä. Sillanpään vivahteikas teksti pitää siitä huolen.

 ”Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa. Se on suviaamun aavistus, joka lähenee.”

 Ihmiset suviyössä filmattiin 1948. Ohjaaja Valentin Vaala vangitsi elokuvaan hienosti Sillanpään luonnon tunnun ja kesäisen yön himmeyden. Martti Katajiston roolisuoritus Nokiana jäi suomalaisen elokuvan historiaan.