Helene Schjerfbeckiä aloittelijoille

Juniori ehdotti aiheeksi Helene Schjerfbeck for Dummies tunnetun kirjasarjan mukaan. Poliittisesti korrektimpaa taitaa olla H.S. aloittelijoille. Tänä vuonna on kulunut 150 vuotta taiteilijan syntymästä, ja Ateneumissa on 14.10. asti hänen tuotantoaan esittelevä laaja näyttely.

 Helsinkiläiskodin tausta ei antanut paljon eväitä. Isä kuoli, rahaa ei paljon jäänyt, tyttö putosi nelivuotiaana portaissa ja kärsi liikkumisen vaikeaksi tekevästä lonkkaviasta koko elämänsä. Hän eli äitinsä kanssa tämän kuolemaan 1923 saakka. ja käytti tätä paljon kuviensa mallina. Pari ihastusta mahtui elämään, pysyvää miessuhdetta ei koskaan syntynyt paljolti Helenen vamman takia.

 Helenen piirtäjän lahjat huomattiin varhain, hän pääsi 11-vuotiaana Taideyhdistyksen piirustuskouluun.  Tästä alkoi hänen elämänsä valoisin kausi. Uuden oppimista, nuoria ystäviä, arvostusta. Myöhemmin seurasi opinto- ja maalausmatkoja Ranskaan, Englantiin ja Italiaan. Hän toimi  piirustuskoulun opettajana vuoteen 1902, kunnes erosi terveydellisistä syistä. Seurasi muutto äidin kanssa Hyvinkäälle, jonka ilmastoa sen ajan lääkärit pitivät erityisen terveellisenä.

 Tyyliä voi kuvailla naturalistiseksi. Ulkoilmamaalaus, tilannekuvat ja asetelmat ovat helppoja katsojan hahmottaa, samoin muotokuvat. Näiden vuosien tunnetuimpia töitä ovat Haavoittunut sankari hangella, Tanssiaiskengät ja Toipilas.

 Kuljimme Ateneumin saleissa ja kansa eli juniori rupesi hiljalleen napisemaan. Schjerfbeckin myöhemmän kauden työt olivat kuulemma liikaa kuin modernia taidetta. Värien hienostunut käyttö oli aina hänen tavaramerkkinstä. Nyt sävyt himmenivät, usein ohenivatkin niin että kankaan paljaasta pinnasta tuli osa työtä. Kaikki tarpeeton rupesi karsiutumaan, jotta olennainen tulisi näkyviin. Se päti niin asetelmiin kuin maisemiin ja ennen muuta muotokuviin.

 Yksinäisellä taiteilijalla oli vähän malleja. Äiti niin kauan kuin tämä eli, veli muutamassa maalauksessa, joitakin tuttavia. Ainoa varma malli katsoi peilistä. Omakuvien sarja on minusta hänen tuotantonsa huipennus. Ihmiskasvot koostuvat muutamasta peruspiirteestä: suu, nenä, silmät, leuan viiva, kallon muoto. Tämä sama pätee muuten sarjakuviinkin.

 Vähien ääriviivojen perustana on   Schjerfbeckin erinomainen piirustustaito, värien käyttö on hallitun niukkaa. Taiteilija pitää kuvapäiväkirjaa vanhenemisesta, yksinäisyydestä, matkasta kohti kuolemaa. Erityisesti  yksi muutamalla mustalla viivalla tehty  kasvokuva jää mieleen. Ei tunteilua, kaikki turha on takanapäin.

 Aloittelijan ei kannata olla allapäin. Parhaiten näyttely avautuu käymällä siellä uudelleen ja paneutumalla niihin töihin, jotka tuntuvat läheisimmiltä. Helene Schjerfbeck on yksi Suomen taiteen pysyvistä klassikoista.