Kreikan taloushistoriaa 2: nuori valtio

Vaikka itsenäisen Kreikan perustuslait olivat periaatteessa 1800-luvun liberaaleimmasta päästä, käytännössä valtion asema oli todella vahva. Maassa ei ollut riittävän isoa ja varakasta keskiluokkaa tasapainottamassa vahvaa valtiota. Jo näiltä ajoilta juontaa alkunsa se ongelma, että maan yritteliäimmät ihmiset käyttävät aikansa ja energiansa suhteiden solmimiseen, tavoitteenaan julkinen virka, joka on varmin tie sosiaaliseen nousuun.

Maan itsenäistyttyä jäi aikaa keskittyä miettimään sitä, kuinka Kreikasta tehtäisiin Suur-Kreikka. Suuri idea, megáli idéa, oli Kreikan politiikan kantava linja aina vuoden 1923 katastrofaaliseen häviöön asti. Se tarkoitti kaikkien etnisten kreikkalaisten asuttamien alueiden liittämistä Kreikkaan, jolloin Kreikkaan olisi liitetty nykyisen Bulgarian eteläpuolisko, koko Kypros, Istanbul sekä Turkin Egean- ja Mustanmeren puoleiset rannikot. Monet näkivät Suur-Kreikan suorastaan edellytyksenä talouden saamiseksi jaloilleen, vaikka todellisuudessa tästä ihanteesta tuli kiviriippa maan taloudelle.

Baijerilaisesta prinssi Otosta tuli suurvaltojen sopimuksella Kreikan uusi kuningas 1832. Oton isä oli filhelleeni ja bysanttilaisten keisariperheiden kaukainen perillinen. Hallinto oli autoritääristä ja saksalaisten käsissä. Myös itsenäisyyssodan aikainen 10 000 miehen vahvuinen kreikkalaisarmeija korvattiin melkein kokonaan saksalaisilla. Valtiolliset instituutiot ja lakijärjestelmä kopioitiin Baijerista. (Näiltä ajoilta on muuten perua kreikkalaisten ensimmäinen kosketus suoraan saksalaiseen hallintoon. Se, että Angela Merkelin hallituksessa on mukana myös Baijerin kristillissosiaalinen unioni, CSU, ei helpota tilannetta.)

Kreikassa aloitettiin pankkien perustaminen vuonna 1829, ja Ateenan yliopisto perustettiin 1837. Lisäksi perustettiin tuomioistuimia ja kouluja. 1835 otettiin taas käyttöön roomalainen oikeusjärjestelmä. 1857 perustettiin Kreikan Höyrylaivayhtiö. Edistyksen lisäksi tuli myös takapakkia. Valtion velkaongelma jatkui: suurvaltojen takaamasta, 60 miljoonan Ranskan frangin lainasta noin 40 miljoonaa ei koskaan saapunut Kreikkaan, ja loppu meni hallinto- ja armeijan kuluihin. Vuonna 1843 Kreikka joutuikin konkurssiin, kun taas 8.4.-19.12.1848 valuutta ei ollut vaihdettavissa. Verotaakka ei vähentynyt ottomaani- ja sotavuosien jälkeen. Se oli noin 25 % maatalouden bruttotulosta, mutta budjettia vaivasivat silti isot krooniset alijäämät. Kreikan lainoja taanneet Iso-Britannia ja Rothschildien pankkiirisuku painostivat tiukkaan talouskuriin.

Tyytymättömyys kuningasta kohtaan kasvoikin, ja 1862 alkoi kapina, mikä huipentui valtaistuimelta syöksemiseen. Otto tarkoitti hyvää mutta ei oikein onnistunut. Lisäksi hänen katolisuutensa ja kuningattaren protestanttisuus olivat hartaalle ortodoksimaalle vähintään yhtä iso ongelma kuin talous. He poistuivat lopulta samalla tavalla kuin olivat saapuneetkin, sotalaivan kannella. 

Lisää Kreikan taloushistoriaa

Kreikan taloushistoriaa 1: itsenäistyminen

Ambelakia, Kreikan talousihme 1771-1818