Silloin äänestyslippuun ei piirretty numeroa vaan vedettiin punainen viiva. Vaaleja varten laadittiin ohjeita. Ne olivat tarpeen, uusi asia askarrutti. Kianto kuvaa kuinka yhdessäkin pirtissä pohdittiin:
- Kyllähän se pännämiehillä passoaa punaviivoja vejellä joka raamin nurkkaan, vaan erittäin se on semmoisilla, jotka alvariinsa ovat vain mehtäkirvestä ja sontalapiota koprissaan heilutelleet. Ei taija liitupännä monen ukon känsissä putoamatta pysyä ja arvannevatko nuo akatkaan puumerkkiänsä piirustaa, kun ikänsä kaiken ovat lehmän nännejä kopeloineet...
- Tahallaan ne herrat sen toki niin ovat tällänneetkin, jotta ei tyhmempi-sorttinen ihminen piirustuksessa pärjeäisi. Eihän se mitä oikeata eänestämistä ouk että vain punapännällä hissukseen raaputellaan? Vaan kun oisi laki semmoinen että itsekuhi saisi eänensä puolesta isosti karjaista jotta "sitä ja sitä minä Matti tai Tuomas tahon ja tarvihen", niin siinä ei pahasti sattuisi erreyksiäkään. - Se on se uusi vaalilaki niin mutkikas ja metkuinen kuin esivallan peräsuoli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti