Hobitti, osa 1, on nähty. Arvailuni edellisessä postauksessa osui oikeaan, mikään ei voita kunnon actionia ja ylenpalttisen upeita erikoisefektejä. Mutta lähes kolme tuntia luottaa liikaa katsojan kärsivällisyyteen varsinkin jos kyseinen katsoja ei ole perehtynyt TSH-maailmaan aikaisemmin. Tai ei ole varautunut kokemukseen rajoittamalla nesteiden nauttimista etukäteen. Hyvä pidätyskyky on toinen vaihtoehto.
Kirjan lisäotsikko on There and back again, sinne ja takaisin. Nyt Peter Jackson luotsasi joukkoa sinne tai ainakin lähes perille. Toiseen osaan viittasi lopussa jo lohikäärme Smaugin heräily kauneusunestaan kultavuoren sisällä. Kolmannessa osassa Bilbo ponnistelee kohti kotia Repunpäähän tietämättään mahtisormuksen kantajana.
Alussa vanha Bilbo muistelee miten kaikki alkoi. Pitkin elokuvaa on viittauksia Sormusten Herran myöhempiin tapahtumiin. Ne tulevat esille kuin alkuperäinen kuva, joka häämöttää myöhemmin tehdyn uuden maalauksen alta. Tapa antaa kerronnalle syvyyttä ohi alkuperäisen lastenkirjan. Tämä ei haittaa Tolkieninsa lukeneita, muille se saattaa olla hämmentävää.
Gandalf – Ian McKellen – nousee tärkeimmäksi hahmoksi. Bilbo – Martin Freeman - on pitkään vain värikkään kääpiöryhmän lisuke. Vasta loppupuolella hän pääsee todella oikeuksiinsa tiiviissä kohtauksessa Klonkun kanssa. Muuta väkeä riittää ylenpalttisesti, haltioita, peikkoja, sudenratsastajia, hiisiä, jättikotkia jne. Lähes kauhufilmin sävyjä tuovat keskenään taistelevat vuorijättiläiset. Ihmekös tuo, kun Guillermo del Toro on mukana tekijätiimissä.
3D toimii tässä erinomaisesti, Esimerkiksi kotkat tuntuvat lentävän katsomosta kohti valkokangasta. Tekniikan kehittyessä sopii toivoa, että nykyisten 3D-silmälasien tilalle tulee jotain muuta. Kun itse käyttää silmälaseja, niin toiset lasit niiden päällä tuntuvat painavilta ja vaativat tämän tästä pientä justeerausta pysyäkseen kunnolla paikallaan.
1 kommentti:
Oli liian pitkä. Klonkusta olis voinut kirjoittaa enempi.
Lähetä kommentti