Tuli tässä
mieleen listata kirjojen ottavimpia alkulauseita. Kunnon alku vie lukijan
mukaansa kuin koski veneen.
Raamattu, useita osittain tuntemattomia kirjoittajia: Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Määrittelee ajan, tekijän,
tekemisen laadun ja kohteen. Toimenkuva
on laaja – kaikkivaltias -, muu henkilögalleria kasvaa jatkuvasti.
Kalevala, editointi
kansanrunojen pohjalta Elias Lönnrot: Mieleni minun tekevi / Aivoni ajattelevi
/ Lähteäni laulamahan / Saa’ani sanelemahan jne. Erinomainen johdanto ennen sukeltamista kerätyn aineiston
virtaan. Lukija saa sopeutua
kalevalamitan keinuviin toistoihin ja alkusointujen estottomaan käyttöön.
Löytyy myös seikkailuja ja kiinnostavia kohtaloita.
Seitsemän veljestä,
kirjoittaja Aleksis Kivi: Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen
pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Tapahtumapaikka määritellään sekä
maakunnallisesti että paikallisesti. Päähenkilöt, siis Jukolan talon seitsemän
poikaa tulevat pian mukaan kertomukseen. Juoni kertoo orvoksi jääneiden
nuorukaisten kasvukivuista kohti sopeutumista yhteiskunnan normeihin.
Täällä Pohjantähden alla,
kirjoittaja Väinö Linna: Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi. Tämä on tuttuudessaan jo
lähes klisee, myös mainonnassa käytetty. Koskelan torppariperheen vaiheita
seurataan1800-luvun lopusta sotien jälkeiseen aikaan. Samalla käydään läpi
Suomen historian kipupisteitä.
Muumilaakson marraskuu
(Sent i november), kirjoittaja Tove Jansson, suomennos Kaarina Helakisa:
Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan Muumilaaksossa ja
huomasi että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu. On selkeä tienoo, henkilö
ja muutoksen oivallus. Tätä voi lukea muumitarinana lapsille, mutta samalla se
on todellinen aikuisten kirja. Lisäbonuksena ovat upeat mustavalkeat piirrrokset.
Hobitti (The Hobbit),
kirjoittaja J.J.R. Tolkien, suomennos Kersti Juva: Kolossa maan sisällä asui
hobitti. Kolo on siisti ja pyöreä, täysi
vastakohta Bilbo Reppulin seikkailuretkelle velho Gandalfin ja kääpiöiden kanssa.
Jännitystä on, mutta ei liikaa.
Sitten kaksi todellista
klassikkositaattia. Ensiksi Jane Austen kirjassaan Ylpeys ja ennakkoluulo
(Pride and Prejudice), suomennos omassa
vanhassa painoksessani S.-L. Norko-Turja: On yleisesti tunnettu totuus, että
naimaton, varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon. Alkukielellä: It is a truth
universally acknowledged, that a single man in possession of a good fortune,
must be in want of a wife.
Austen ei hempeile,
toteaa vain ironisesti tosiasian. Samalla siinä aukeaa mahdollisuus saada varakas
mies elättämään vaimoa. Tämä oli sen ajan naisen paras ja useimmiten ainoa
urapolku.
Toinen klassikko on LeoTolstoin aloituslause kirjassa Anna Karenina (suomennos Ulla-Liisa Heino)
:Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on
onneton omalla tavallaan. Määritelmä pätee edelleen, siitä sen suosio.
Itse pidän kaikkein
eniten yksinkertaisimmasta aloituksesta. Sillä voi aloittaa kaiken, ei tarvitse
reuhtoa logiikan kahleissa, vaan ammentaa omasta ja yhteisestä
mielikuvituksesta ja päättää tarinan miten haluaa.
Olipa kerran…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti