Kreikan muisto, 3

Muisti on kuin siivilä. Siihen jäävät suurimman vaikutuksen tehneet kokemukset. Toisen Rodoksen matkan tärkein elämys oli 28.10 vietettävä Epeteios tou Ochi, kirjaimellisesti käännettynä Ei-päivän vuosijuhla, englanniksi lyhyesti Ohi Day.

Toinen maailmansota oli alkanut syyskuussa 1939. Mussolinin Italia taisteli Hitlerin Saksan kanssa samalla puolella.  Kreikka oli toistaiseksi pysytellyt irti sodasta. Varhain aamulla 28.10.1940 Italian suurlähettiläs esitti Kreikalle ultimaatumin eli uhkavaatimuksen. Kreikan hallituksen olisi sallittava liittolaisten joukkojen tulo maahan ja määrittelemättömien strategisten alueiden miehitys. Kieltäytymisen seurauksena olisi sota.

Kreikan pääministeri, kenraali Ioannis Metaxas torjui ultimaatumin. Vastaus oli kylläkin diplomatian kielellä eli ranskaksi: Alors, c’est la guerre eli Se on siis sota. Pohjimmainen vastaus oli ei, ohi. Samaa huusivat 28.10. kaduille rynnänneet kreikkalaiset puoluekannasta riippumatta.

En muista, kuinka päädyimme seuraamaan tapahtumia. Kyseessä oli tärkeä juhla, varmaan huuhtouduimme kaikkien muiden mukana kohti kaupungin pääkirkkoa. Väentungos oli suuri, mutta hiljainen ja vakava. Kreikan liput liehuivat kaikkialla.

Ortodoksisella puolella toteutetaan seremoniat Suomessakin paljon näyttävämmin ja tunnekylläisemmin, saati sitten Bysantin perillisten suorittamina. Ja kirkko on Kreikassa läsnä ihmisten elämässä tiiviimmin kuin luterilaisuus Suomessa. Tilaisuus ei ollut vain uskonnollinen, se oli kirkollisen ja maallisen vallan yhteinen voimannäyttö. Paikalla seisoi kaupungin eliitti vaimoineen, kaikki arvohenkilöt ja poliitikot näyttävästi esillä. Armeijan maa-, meri- ja ilmavoimat olivat hyvin edustettuina.  Paraatissa oli mukana paljon väkeä, myös nuoria ja lapsia. Edellä kulki soittokunta vakavaa musiikkia soittaen.

Kreetalla ei-päivänä 2010. Huomaa videon alussa vasemmalla koroke, jossa on pappi ja muita paikallisia silmäätekeviä.

Kieltä ymmärtämätön turistikin aisti syvän kansallisen ja kulttuurisen pohjavireen. Ei ollut kyse vain Kreikan uhmasta Mussolinia vastaan ja sitten alkaneesta sodasta. Taustalla sykki tietoisuus pitkästä historiasta ja kulttuurista, Bysantin kukistuminen ja sitä seurannut vuosisatojen ottomaanivalta, vapausssota 1800-luvun alkuvuosikymmeninä, ortodoksisen kirkon olennainen osuus kreikkalaisen identiteetin säilyttäjänä... Eikä sovi unohtaa yhä edelleen jatkuvaa jännitystä Kreikan ja Turkin kesken.

Tähän verrattuna Suomen itsenäisyyspäivä 6.12. jää pohjoismaisen vaisuksi.  Sitä voisi jopa luonnehtia ruotsin mainiolla termillä lagom, kohtuullinen, hillitty. 28.10. ei ollut lagom. Ei ihme, että Ei-päivän juhlallisuudet jäivät pysyvästi mieleen.