Tunnetut jaksot olivat pitkään aika tapahtumaköyhiä. Tekijät
ottivat opikseen aiemmasta kritiikistä ja pistivät töpinäksi. 1600-luvulla
monet sarjan hahmot seikkailivat myös sarjassa ”Saksa”. Juonenkuviot menivät
vähän överiksi tässä vaiheessa, ja erittäin monijaksoinen episodi Kolmikymmenvuotinen sota oli aivan liian pitkä ja täynnä sekavia ja epäloogisia juonenkäänteitä.
Rahaa paloi hulvattomasti stuntteihin. Koska katsojaluvut eivät nousseet
kustannusten tahdissa, tekijät joutuivat taas hidastamaan tahtia. Vastedes
tekijät ovatkin varoneet käyttämästä liikaa rahaa sotakohtauksiin ja
tarkoituksellisesti ohjanneet siksi sarjaa yhä rauhanomaisempaan suuntaan.
1700-luvun loppupuolella oli monta todella
onnistunutta jaksoa, joissa seikkaili omaperäinen Kustaa III. Tämä huipentui
dramaattiseen murhaan oopperassa. Kohta sen jälkeen tuli jakso Suomen sota,
jonka yhteydessä Suomea koskevat hahmot poistuivat Ruotsi-sarjasta. (Näin
valmisteltiin pikku hiljaa omaa Suomi-spinoffia.)
Katsojapalautteen perusteella yksi 1800-luvun
onnistuneimmista hahmoista oli Strindberg. Hahmon sovinismista,
antisemitismistä ja yleisestä hankaluudesta huolimatta Strindberg on nimittäin
monesti äänestetty yhdeksi parhaista hahmoista. Tekijät ovat toistaiseksi
kieltäytyneet kiusauksesta kierrättää näin toimivaa hahmoa, kenties siksi,
koska moisesta syntyisi nykyilmapiirissä valtavaa diskuteerausta siitä, miten
huonoja vaikutteita lapset ja aikuisetkin voivat saada televisiosta.
Tuottajat pohtivat huolellisesti sarjan kehitystä |
Yleisesti ottaen sarjassa ei ollut näihin aikoihin mitään
kovin omaperäistä, ja katsojaluvut olivat tasaisessa laskussa. Muissa
vastaavissa sarjoissa oli vähintään yksi sota-, sisällissota- tai
vallankumousjakso tai edes diktatuurijakso. Jopa maailmansotajakso puuttui. Sen
sijaan jaksossa 1942 diskuteerattiin siitä, mihin Tukholman puistoon
Strindbergin näköispatsas pitäisi sijoittaa. Mallipatsaita jopa vietiin
useisiin ehdokkaana oleviin puistoihin, jotta ihmisten olisi helpompi arvioida,
miltä patsas näyttäisi missäkin ympäristössä.
Niinpä tuolloinen tuottajapariskunta, Myrdalit, päättivät,
että jotain oli pakko tehdä katsojien hyvinvoinnin takaamiseksi, jottei sarjan
tylsä laatu vaarantaisi sitä. Diskuteerauksen jälkeen tyylilajia päätettiin
suunnata enemmän komediaan, osittain siksi, että spinoff-sarja Suomi oli
osoittautunut paljon Ruotsia paremmaksi sota-, action- ja vakoiludraaman
saralla. ”Ruotsi” onkin erinomaisen taitavasti käsitellyt ns. ensimmäisen
maailman ongelmia. Usein huumorin kohteena on armeija tai poliisi, mikä
ilmentää tekijöiden pasifistista mielenlaatua.
Erityisen onnistuneita episodeja ovat olleet 80-luvun
lihapulladraama, jolloin varusmiehet valittivat, että varuspalveluksessa joutuu
syömään liian isoja lihapullia, jolloin lihoo. 90-luvulla seurattiin
Eloff-pöllöä, joka lensi voimalinjaan, paloi ja operoitiin valtion
kustannuksella, kuten sopivaa onkin. Toki Eloffista syntyi muita pikku
kustannuksia, kuten se, että sähköt menivät valtavalta alueelta – tästä nokkela
nimi Eloff eli ”sähköpois” – ja yksi masuuni meni rikki. Tarinalla oli
kuitenkin onnellinen loppu, koska Eloffista tuli isä. Ja kun käsikirjoittajilla
on ollut mielikuvitukseton hetki, he ovat aina voineet turvautua
poliisihahmoihin.
Näiden yksittäisten episodien lisäksi punaisena lankana on
se, kuinka Ruotsi on maailman paras maa, joka on kutsuttu parantamaan maailmaa.
Koska arvostelijan huumorintaju ei ole yhtä sofistikoitunutta kuin
ruotsalaisten, tässä arvostelussa ei oteta kantaa siihen, onko tämä selkeä,
draamallinen piirre vai kultivoitunutta itseironiaa. Toisaalta sarja haluaa
pitää kiinni draamallisista perinteistään, ja aika ajoin siinä on
juonenkäänteitä, joissa on työttömyyttä, salaisia asekauppoja diktatuurien
kanssa, juhlia veronmaksajien kustannuksella ja rasismia. ”Ruotsi” ei
kuitenkaan ole näissä omimmillaan, ja lukuisat muut vastaavat sarjat peittoavat
uskottavuudessa ”Ruotsin” näissä suhteissa.
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että viime jaksojen aikana
”Ruotsi” on löytämässä sille sopivan markkinaraon. Tekijöiden kannattaisi
keskittyä entistä enemmän komediaan, koska siinä he ovat selvästi omimmillaan,
ja jättää draamalliset elementit muille sarjoille. Iloa ei ole maailmassa
koskaan liikaa.
Huom. nykyään sarja sopii myös lapsille, koska, toisin kuin
monissa muissa suosituissa sarjoissa kuten esimerkiksi ”Yhdysvalloissa”, siinä
ei ole väkivaltaa vaan se on lagom.
Här samma på andra inhemska.
Här samma på andra inhemska.